Koeviikko on pian ohitse, kaksi koetta kirjoittamatta. Matikasta tuli kutonen ja olen jo aika ylpeä siitä. Olen pitkään miettinyt kaikkea, sininen laakso. Sen on pakko oltava C- molli, mutta voisi se hyvinkin olla F- molli. Toisaalta näen sinisen laakson silmilläni, laakson joka uppoaa kylpyhuoneen peilissä ja näyttää minulle suuntaa. Sen on pakko olla silmissäni.
Menetän hermoni kahden opiskelijan heittäessä läppää takanani. Voisivat olla hiljempaakin, mutta en minä jaksaisi puuttua moiseen. Olen tässä ja mietin mitä elämälläni oikeastaan haluan. Haluan hiukseni kiinni, se eivät sovi olkapäilleni, sotkuuntuvat.
Eilen illalla istuin tupakka paikan vihreillä tuoleilla. Poltin päivän ensimmäisen. Ei se tuntunut hyvältä, miksi totuttelisin itseni siihen uudelleen. Savu oli kaunista, kun se muotoili omat kaarensa silmieni ympärillä. Se tuntui alkavan ahdistavalta, jokainen savu oli ympärilläni. Se ei ollut paikallaan, vaan näytti tanssivan. Onneksi pääsin sitä pakoon, alkoi pelottamaan. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti