Kevät tulee

Kevät tulee ja huomasin kuinka paljon kaipaan jo kesää, lämpöä ja hiekkarantoja. Minulla oli kirja, oli minulla myös kynä ja paperikin. Ja kaikesta tästä tajusin kuka mä olin. Olin harmaasen menneisyyteen pukeutunut nainen punaisessa kesämekossaan keskellä talvea.

Jatkoin etsimistä ja löysin pienen sinisen muistikirjan, joka ei ollut minun. Olin ottanut sen kirjaston hyllystä...

"Taiteiliaelämää"

Boheemeja ihmisiä, punaviiniä, savukkeita, pilvenhattaria ja mitä muita sieniä. Kiemurrellen ja kaarrellen. Otan omani ja unohdan kuka oikein olen.

Tänään saadessani kirjoitettua pienen pätkän proosaa, tunsin olevani oma itseni. Joskus minä vielä kierrän maailmassani jokaisen kulman.

Kasvamista

Jotenkin on vain niin, että elämäni tuntuu laivalta, joka lipuu aalloilla ja on kohti satamassa. Niin arvaamatta tuli aikuisuus vastaan. Niin äkkiä, että elämän kriiseissä sitä ei edes huomannut. Olen vain onnellinen siitä, että olen tässä.

Koeviikko. Lukion rehtori tuli seukkaan, jossa istuin ja tein enkun tehtäviä. Ystäväni tarjosi viiniä. "Kuka täällä litkii viiniä keskellä päivää?" Minä tietenkin join puoli lasia viiniä ennen kello kahtatoista. Mutta kokemus se myöskin oli. Kokemus sinänsä, että Lukion rehtorin mukana oli tuleva ykkösluokan ehdokas ja hänen äitinsä. Hyvän kuvan annoin keskellä koeviikkoa. Mutta joskus on elämässä tehtävä asioita.

Olen miettinyt miksi olen kristitty, mutta oikeastaan minun ei tarvitse todistaa sitä edes itselleni. Se on minussa, minä olen siinä. Minulla on tämä elämä ja saan tehdä siitä jotain sellaista minne se vie. En voi suunnitella kaikkea, en halua tietää missä olen vuoden päästä. Saan ainakin vain olla, ja kirjoittaa runoja, lukea hyviä kirjoituksia ja pohtia kaikkia asioita.