Kevät tulee

Kevät tulee ja huomasin kuinka paljon kaipaan jo kesää, lämpöä ja hiekkarantoja. Minulla oli kirja, oli minulla myös kynä ja paperikin. Ja kaikesta tästä tajusin kuka mä olin. Olin harmaasen menneisyyteen pukeutunut nainen punaisessa kesämekossaan keskellä talvea.

Jatkoin etsimistä ja löysin pienen sinisen muistikirjan, joka ei ollut minun. Olin ottanut sen kirjaston hyllystä...

"Taiteiliaelämää"

Boheemeja ihmisiä, punaviiniä, savukkeita, pilvenhattaria ja mitä muita sieniä. Kiemurrellen ja kaarrellen. Otan omani ja unohdan kuka oikein olen.

Tänään saadessani kirjoitettua pienen pätkän proosaa, tunsin olevani oma itseni. Joskus minä vielä kierrän maailmassani jokaisen kulman.