Jotenkin on vain niin, että elämäni tuntuu laivalta, joka lipuu aalloilla ja on kohti satamassa. Niin arvaamatta tuli aikuisuus vastaan. Niin äkkiä, että elämän kriiseissä sitä ei edes huomannut. Olen vain onnellinen siitä, että olen tässä.
Koeviikko. Lukion rehtori tuli seukkaan, jossa istuin ja tein enkun tehtäviä. Ystäväni tarjosi viiniä. "Kuka täällä litkii viiniä keskellä päivää?" Minä tietenkin join puoli lasia viiniä ennen kello kahtatoista. Mutta kokemus se myöskin oli. Kokemus sinänsä, että Lukion rehtorin mukana oli tuleva ykkösluokan ehdokas ja hänen äitinsä. Hyvän kuvan annoin keskellä koeviikkoa. Mutta joskus on elämässä tehtävä asioita.
Olen miettinyt miksi olen kristitty, mutta oikeastaan minun ei tarvitse todistaa sitä edes itselleni. Se on minussa, minä olen siinä. Minulla on tämä elämä ja saan tehdä siitä jotain sellaista minne se vie. En voi suunnitella kaikkea, en halua tietää missä olen vuoden päästä. Saan ainakin vain olla, ja kirjoittaa runoja, lukea hyviä kirjoituksia ja pohtia kaikkia asioita.
tiistai 2. helmikuuta 2010
Tilaa:
Kommentit (Atom)
